Mene sisältöön

Kuusiston piispanlinnan historia

Keskiaikaisen piispanlinnan rauniot sijaitsevat Kuusiston saarella Piikkiönlahden rannalla Kaarinassa. Linna oli aikoinaan Turun piispan, Suomen mahtavimman miehen, residenssi ja samalla katolisen kirkon keskus Suomessa. Linna oli käytössä 1200-luvun lopulta vuoteen 1528 ja se toimi katolisten piispojen hallinto- ja turvapaikkana. Kaikkiaan Kuusiston linnan isäntinä ehti olla 15 katolista piispaa.

Kartanosta linnaksi

Kuusiston linna mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna 1295. Linnan isäntänä oli tuolloin Maunu I, joka toimi piispana vuosina 1291-1308. Ruskolta kotoisin ollut Maunu oli ensimmäinen suomalaissyntyinen piispamme. Ensimmäiset paikalla olleet rakennukset olivat todennäköisesti puisia. Vielä Maunun aikana piispan tukikohta oli tarkasti ottaen piispantila, säilyneiden lähteiden mukaan sitä alettiin kutsua kartanoksi (curia) vuodesta 1344 alkaen. Ensimmäisen kerran Kuusistoa kutsutaan linnaksi (castrum) kirjeessä, joka on ajoitettu vuosiin 1417-1428. 

Varsinaisen kivilinnan rakentaminen aloitettiin Maunun seuraajien aikana 1300-luvulla. Linnaa kohtasi kuitenkin tuho vuonna 1318, kun Turkuun hyökänneet novgorodilaiset hävittivät samalla matkalla myös Kuusiston linnan. Linna jälleenrakennettiin ja ilmeisesti saatiin asuttavaan kuntoon piispa Pentin (1321-1338) aikana, ainakin hänen tiedetään oleskelleen siellä virkavuosinaan.

Piispallinen residenssi koki historiansa toisen suuren onnettomuuden piispa Konrad Bitzin (1460-1489) aikana vuoden 1485 tienoilla, kun siellä riehui tuhoisa tulipalo ja linna kärsi suuria vaurioita. Tulipalossa tuhoutui myös iso osa linnan arkistosta, joka oli suuri vahinko Suomen historiankirjoitukselle. Palon jälkeen linna korjattiin ilmeisen nopeasti asuttavaan kuntoon, koska tiedämme piispa Bitzin kuolleen siellä vuonna 1489.

Kuusiston piispanlinna koostui kallion laella olleesta päälinnasta ja kolmesta sitä ympäröineestä esilinnasta. Tänään linnasta on jäljellä vain sen pohjakerros. Alun perin linna rakennettiin saarelle, mutta linnasaari on sittemmin kasvanut kiinni Kuusiston pääsaareen ja muuttunut niemeksi. Veden ja peltojen ympäröimä niemi on kuitenkin säilyttänyt saarimaisuutensa.  Linnan ympärille, turvaksi mereltä kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, rakennetut vedenalaiset paaluesteet huomattiin vasta vuonna 1992, kun merivesi oli poikkeuksellisen matalalla.

Piispanlinna vahvistuu

Piispanlinnassa elettiin sen huippuaikaa piispa Maunu II Tavastin (1412-1450) aikana. Hän varusti linnan vahvaksi kaupan ja puolustuksen tukikohdaksi. Linnaa rakennettiin ja korjattiin hänen aikanaan merkittävästi. Kuusiston aseman muutosta Maunu II aikana kuvannee hyvin juuri se, että paikkaa alettiin tällöin kutsua asiakirjoissa piispankartanon sijasta piispanlinnaksi. Piispa Maunu oli varakas ja vaikutusvaltainen mies, jonka onnistui nousta Ruotsin kuninkaan valtaneuvostossa huomattavaan asemaan.

Kuusiston linnalla oli monia alustalaisia ja itse linnan toiminnan pyörittämiseen tarvittiin iso määrä palvelusväkeä ja käsityöläisiä. Siellä oli sekä vakituista että kausiluontoista työväkeä ja osa väestä työskenteli linnan ulkopuolella. Sotilaat huolehtivat linnan vartioimisesta. Piispalliseen hoviin puolestaan kuului sekä pappeja että maallikoita. Piispan kansliassa työskenteli monenlaisia virkamiehiä kuten kansleri ja sihteeri sekä paljon alempaa virkamieskuntaa. Piispan edustajana linnassa toimi linnanvouti. Hän hoiti linnan käytännön isännöinnin ja oli varusväen päällikkö.

Loisteliaimmin linnassa asui itse piispa. Hänen asuntonsa oli linnan näyttävin ja parhaiten varustettu osa. Kuusisto olikin asuinlinnana 1500-luvun alussa aikansa huippua: esimerkiksi linnan lämmitys hoidettiin takkojen ja pottikaakeliuunien lisäksi hypokaustijärjestelmän avulla. Siinä lämmitysuunien kuumat savukaasut johdettiin lattioissa ja seinissä kulkevia kanavia pitkin lämmitettävään huoneeseen.

Kuusiston linna oli valmiiksi rakennettuna yksi Ruotsin valtakunnan vahvimmista piispanlinnoista. Piispanlinnan voimistaminen ja kehittäminen jatkui aina 1500-luvun alkupuolelle saakka, jolloin se oli laajimmillaan. Samoihin aikoihin katolisen kirkon vallan väheni ja linnan raunioituminen alkoi.

Piispat vallassa

Kuusiston linnan piispat olivat keskiajan mahtavia miehiä, joilla oli sekä hengellistä että maallista valtaa käsissään. He osallistuivat moniin asioihin kuten maanpuolustukseen ja valtakiistoihin. Piispa Maunu III Särkilahti (1489-1500) lähetti vuonna 1495 sata miestä ja 90 hevosta Viipurin puolustukseen. Piispoilla oli laaja maaomaisuus ja velvollisuuksiin kuuluivat virkaan liittyvän varallisuuden ylläpito ja kartuttaminen. Todennäköisesti linnaa käytettiin piispan veroina ja lampuotimaksuina saamien tavaroiden keruupaikkana. Linna oli piispojen turvapaikka, johon he turvasivat melskeisinä ja epävarmoina aikoina. Piispoilla oli myös virkatalo Turussa. Useat heistä olivat valmistuneet maisteriksi jostakin Euroopan yliopistosta. Piispa Olavi Maununpoika (1450-1460) toimi myös Pariisin yliopiston rehtorina.

Viimeinen katolinen piispa Kuusiston linnan isäntänä oli Arvid Kurki (1510-1522). Hänen virkakautensa oli myrskyistä aikaa. Pohjoismaisen Kalmarin unionin sisäiset riidat kehkeytyivät avoimeksi sodaksi 1500-luvun alussa. Unionin päämaa Tanska halusi estää Ruotsin irtaantumisen siitä. Suomi ja Kuusiston linna joutuivat myös mukaan tähän melskeeseen. Kun Kustaa Vaasa aloitti kansannousun tanskalaisvaltaa vastaan, palveli piispa Kurki häntä ja avusti ruotsalaisjoukkoja niiden piiriittäessä tanskalaisten hallitsemaa Turun linnaa vuonna 1521. Piiritys epäonnistui ja tanskalaisten kostoa pelännyt piispa yritti paeta Ruotsiin, mutta hukkui matkalla vuonna 1522. Tanskalaiset miehittivät Kuusiston linnan. Tanskan kuningas Kristian II läänitti Kuusiston linnan sen vallanneelle amiraali Severin Norbylle. Tanskalaisvallasta ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä, sillä jo seuraavana vuonna Kustaa Vaasan joukot valtasivat linnan.

Valta vaihtuu - linna raunioituu

Ruotsalaisvallan paluusta huolimatta piispojen aika Kuusiston linnassa oli ohi. On epäselvää ottiko kruunu linnan heti haltuunsa, mutta se menetettiin valtiolle viimeistään Västeråsin valtiopäivien päätöksellä vuonna 1527, jolloin kaikki katolisen kirkon piispanlinnat siirtyivät kruunun omistukseen. Linnan loppu oli muutoinkin lähellä. Vuonna 1528 Kuningas Kustaa Vaasa antoi käskyn purkaa linna. Kuninkaan mukaan kruunun ei kannattanut pitää yllä kahta toisiaan niin lähellä olevaa linnaa eli Kuusistoa ja Turun linnaa. Syyksi purkuun on arveltu myös Kustaa Vaasan halua tuhota linna, jottei siitä tulisi katolisten voimien tukikohtaa ja suojapaikkaa Suomessa. Mahdollista on sekin, että linnan huonoksi mennyt kunto vaikutti purkupäätöksen syntyyn.

Linnan tuhoamisen jälkeen se jäi peittymään maan ja kasvillisuuden alle. On mahdollista, että Kuusiston linnan kiviä käytettiin Turun linnan rakentamiseen 1500-luvulla ja Piikkiön kivikirkon rakentamiseen 1700-luvun puolivälissä. Linnan edustalta on löytynyt kivilastissa uponnut proomu, jonka iäksi on arvioitu 200-300 vuotta. Arvattavaa myös on, että moniin lähiseudun rakennusten kivijalkoihin ja kellareihin on haettu rakennusmateriaalia tuhotun linnan raunioilta. Vielä 1800-luvun lopulla Kuusiston linnan tiiliä vietiin Ahvenanmaalle Kastelholman linnan kunnostustöihin.

Kuusiston linnan esiin kaivaminen aloitettiin vuonna 1877. Tästä lähtien rauniot ovat olleet sekä tutkimuksen että korjaus- ja tukemistöiden kohteena. Kaivaus- ja tutkimustyötä riittää Kuusistossa vielä tulevaisuudessakin. Piispanlinnan rauniot ovat yksi maamme merkittävimmistä keskiaikaisista arkeologisista kohteista. 

Teksti on koostettu eri lähteistä Kaarinan Kulttuuripalveluissa harjoittelijatyönä.

Lisätietoa Museoviraston sivuilta

| Sivun alkuun |